Tuntuu kun eläis eri maailmassa

Hei

Olen elellyt hiljaiseloa blogin puolella, vaikka suunnitelmat aluksi olivat aivan toiset. Kuitenkin jonkinlaien valmistumisen jälkeinen hukka elämän suhteen nielaisi minut. Tuntuu oudolta, kun opiskelijaelämä päättyi ja nyt pitäisi tehdä elämässä jotakin järkevää ja aikuista. Mitä se sitten olisi? Sitä en osaa sanoa, mutta ahkeraa työnahakua tässä on harjoitettu, jotta asia selkeytyisi.  Työnhaun lisäksi elämään on mahtunut tällä hetkellä paljon kirjoja. Opinnäytetyön tekemisen jälkeen lukemiskiintiöni oli hetkellisesti täynnä ja tuntui, että jos tartun vielä yhteenkin kirjaan niin se on siitä syystä, että koen pakottavaa tarvetta viskata sen ihmisiä kohti. Kuitenkin kevään ja ihastuttavan koronatilanteen takia, kun on koko ajan kotona ja ei voi käydä missään, on pakko keksiä muutakin viihdettä kuin katsoa Gilmoren tyttöjä sadannen kerran ja hokea vuorosanoja ääneen. 

Ehkä tämä elämä tästä palaa vielä urilleen syksyyn mennessä. Toisinaan keskellä kaikkea tätä koronakaaosta tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Olen kotona, kuten muutenkin, koska työttömyys, mutta toisaalta taas tuntuu, että kaikki on muuttunut. Mä en usko, että maailma palaa hetkeen täysin ennallee ja toisaalta en oikein edes ajattele, että sen välttämättä pitäisikään. En todellakaan toivo, että tämä pandemia jatkuu loputtomiin tai tulee suurlama, mutta musta tuntuu, että ihmiset on heränneet kulutustottumuksiinsa, kun moni kannustaa tukemaan paikallisia yrityksiä ja tämän ollessa ohi kotimaan matkailua.

Toki kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja olen huomannut joissakin tutuissakin jo pohdintoja uskaltaisiko ulkomaille varata matkoja jo ensijouluksi. Mutta ihmiset ovat myös palanneet enemepi luonnonpariin vapaa-ajan vietossaan. Suomen Latu joutui jopa antamaan ohjeistuksen korona-ajan retkeilijöille, sillä erilaiset luontopolut ja kodat ovat keränneet suurta suosiota varsinkin lapsiperheiden keskuudessa. Toki nyt ei ole aika mennä istuman vieriviereen tuntemattomien kanssa nuotion ääreen, mutta ehkä osa ihmisistä muistaisi retkeilyn myös tulevaisuudessa mukavana perheen kesken harrastamisena.

Tämän tekstin pointti oli nyt purkaa omia ajatuksiani tämän hetken tilanteesta ja tuoda esille sitä, mitä itse mietin sen lisäksi, että toivottavasti läheiseni selviävät tästä. Muistuttaisin kaikkia, että on ihan ok ottaa etäisyyttä uutisiin, someen ja muuhun tänä aikana. Kannattaa kuunnella omaa mieltä aina välillä ja pohtia omaa jaksamista. Tänä aikana ei myöskään ole pakko olla super tuottelias, vaikka muut vaikuttaisi olevan. Sun ei tarvi konmarittaa koko sun asuntoa, tehdä kaikkia kouluhommia just heti, olla ylisuorittavainen etätyön aikana tai alkaa urheilla kuin viimeistä päivää. On myös ihan ok maata sohvalla ja katsoa elokuvia, jos tuntuu, että se on paremmaksi itselle kuin jatkuva suorittaminen.