Kirja, joka oli kadoksissa yli 10 vuotta

Jokaisella tulisi olla sellainen ystävä kuin Reetta on. Reetta on minulle se ihminen, jonka kanssa voi keskustella humalassa keskellä yötä venäläisestä kirjallisuudesta tuntitolkulla, nauraa Dostojevskin Vanhan ruhtinaan rakkauden hölmöläisyydelle ja pohtia onko Tolstoi raskasta luettavaa vai ei. Kerroin hänelle kadonneesta kirjasta eräs aamuyö ja mainitsin, että kirjassa on Gustave Doren kuvitus. Ilta jatkui normaaliin tapaan, jolloin Reetta käski Sergein lukemaan enemmän venäläistä kirjallisuutta ja jossakin vaiheessa oli aikani siirtyä nukkumaan ja Reetan lähteä kotiin. Aamulla tukkajumisena avasin puhelimen näytön ja katsoin, että Reetta oli yöllä laittanut vielä viestiä. Hän oli löytänyt tämän kadonneen kirjan Googlesta. Itselleni kirjan googlaus oli tuntunut yhtä vaivalloiselta kuin kaiken muovin poisto merestä, mutta Reetta oli onnistunut. Menin ja ostin sitten kirjan Huuto.netistä ja sain yli kymmenen vuotta kadoksissa olleen kirjan käsiini.

Itse kirjan tarina on vähintäänkin yhtä vauhdikas kuin kertomus siitä, miten kadotin sen ja miten etsin sitä vuosia. Moersin kertomus Gustave pojan matkasta halki merenneitosaarien ja hirmumyrskyjen tempaisi minut edelleen aikuisiälläkin mukaansa ja pystyin tuntemaan kaiken sen innon, jota Moers on ammentanut Gustave Doren kuvista kirjaansa. Kirjan tarina ja kuvitus tukevat toisiaan täydellisesti ja Hurja matka halki yön tulisi olla jokaisen kodin klassikko, jonka mukana paeta hurjiin seikkailuihin sekä moraalisten kysymysten äärelle, kun oma elämä ei toimi.

Krjailija Walter Moers syntyi vuonna 1957 Saksassa ja hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää vuodelta 1999 ja Uinuvien kirjojen kaupunki vuodelta 2004. Hurja matka halki yön on jäänyt hieman jalkoihin Moersin muiden teosten rinnalla, sillä se on oma yksittäinen kirjansa Zamonia kirjasarjan rinnalla.

Kuka hitto sitten Paul Gustave Dore on? Gustave syntyi vuonna 1832 Strasbourgissa ja kuoli 1883 Pariisissa. Gustaven kuuluisimpiin kuvitustöihin kuuluu raamatun kuvittaminen sekä lordi Byronin töiden kuvitukset. Dore innostui myös taiteilemaan kuvituksia Poen innoittamana ja Moers onkin innostunut omaaan kirjaansa muun muassa Ravenin kuvituksesta. Eräs näistä Korpin kuvista olikin se, joka painui nuorena mieleeni ja joka aikuisena sai minut muistelemaan Hurjaa matkaa halki yön ja tämän kuvan takia kirjasta muodostui pakkomielle itselleni ja minun oli saatava se.

Kirjan kauniin kuvituksen takia suosittelen jokaista tutustumaan teokseen, mikäli mahdollista. Moersin mielikuvitus on loistavaa ja koko Doren teosten ympäpärille luotu maailma kuoleman pelkoineen ja kauhuineen on uskomattoman lohdullista luettavaa, rauhoittavaa, mutta myös innostavan jännittävää. Teksin joukossa vilisee legendaarisia kauhun sekä fantasian tunnusmerkkejä ja hahmoja ja niiden soljuva yhteistanssi on se syy, miksi tätä kirjaa kannatti etsiä yli 10 vuotta.

-Mari

Pistestääs startaten

Hei! Ja tietysti tervetuloa turinatupani ensimmäiseen postaukseen. Osa teistä, jotka tänne päädyitte ovat todennäköisesti mua muualla somessa seuraavia otuksia. Tarjoaisin istuinta persauksenne alle, jos se olisi mahdollista näin virtuaalisesti, Habbon klubisohvat kun ei täällä oikein päde, mutta totta tosiaan teretulemast ja istukaa toki alas.

Ensimmäiseksi ajattelin kertoa teille hieman itsestäni, jonka jälkeen siirrymme siihen, miksi luet nyt sitä, mitä luet ja mitä jatkossa täällä tulee olemaan. Poistuessasi tuossa oven vieressä on sellainen hauska palautekori, jonne voit laittaa kaikki vihasi, surusi, ilosi, toiveesi tai vaikka ne viimeiset elämän ilon rippeesi, jotka roikkuvat mukanasi väkipakolla edelleen elämässäsi. Eli siis selkeämmin ja suuremmin jaarittelematta: ennen kuin lähdet toivon, että jättäisit jonkin sanan kommenttikenttään.

Elikkäs kättäpäivää ja voitaleipää vain. Minä olen Mari, tuo rääväsuinen ylipainoinen nainen nimimerkin Sorsotin takana. Vuosiahan tässä on elämässä kertynyt sieltä vuodesta 1991 saakka ja nokkelimmat voivatkin tästä itse laskea ikäni. Jos joku ansaitsisi ikiopiskelijan tittelin ja hänet kruunattaisiin Jyväskylän pitkäaikaisimmaksi koulutushaahuilijaksi, se olisin minä. Tällä hetkellä kulutan penkkiä Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa logistiikan puolella ja veikkaan sen penkin pettävän alta ihan silkasta istumakulutuksesta ennen kuin valmistun. Tätä maallisen traagista insinöörikoulutusta ennen tuhnuttelin vuosiani menemään ammattiopistossa datanomina sekä kampaajana. Jep, alanvaihdokseni ovat yhtä nopeita kuin Trumpin Twittersormi.

Olen aina rakastanut lukemista ja värikäs kieli kukkii sielussani useammallakin tavalla. Olen kirjoittanut blogia ennenkin, mutta normaalin hölypölyblogin lisäksi olen pitänyt useampaa kirjoittamis- ja runopainotteista tekstinurkkaa aikanaan. Nuorena en voinut kuvitellakaan tekeväni muuta, kun kirjoittaa. Nyt olen palannut kirjoittamisen pariin ja pahoittelen kankeaa kieltä, sillä sisälogistiikan suunnittelun raportti on luovinta aivopierua, jota olen hetkeen paperille tuottanut, tai no näytölle, ei kukaan enää paperille kirjoita.

Kirjallisuuden eli siis lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi harrastuksiini kuuluu vihata elokuvia ja sarjoja, pelata samoja vähintään 10 vuotta vanhoja videopelejä uudestaan sekä tuottaa videokuvaa Youtuben puolelle. Kanavalleni pääset tästä: Pimpelipum Sorsotin jeejee.

Olen Hämeestä kotoisin ja asunut Jyväskylässä nyt vuosia. Kotikontuni Keskimaassa sijaitsee keskustan tuntumassa ja tästä linkkien ja outoa murretta puhuvien ihmisten täyttämästä kaupungista on muodostunut minulle koti. Kanssani asustelee vakavastiotettava kumppanini Sergei sekä tuhat pehmolelulemmikkiämme.

Nyt, kun olen jaaritellut itseni loppuun, on aika päästä siihen miksi juuri sinä luet tätä blogia. Ajatus kirjoitusharrastuksen aloittamisesta uudestaan kumpusi siitä, kun kuvasin eräs päivä myday videota ja mietin, että miksi edes koskaan tämän lopetin. Valokuvaaminen on intohimoinen harrastukseni ja sanakin pysyy jokseenkin hallussa, mikäli Ray Loriga mainen haihaitteluni ei häiritse lukijaa. Halusin aloittaa tämän jälleen, sillä blogi oli minulle aina tapa ilmaista itseäni ja siitä irti päästäminen oli aikanaan hidas ja tuskallinen urakka. Vanhan blogin ääreen en halunnut palata vaan aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä ja jättää kaiken menneen taakseni.

No en ihan kaikkea, sillä tästä pääsemmekin seuraavaan: mitä odottaa tältä blogilta jatkossa tämän esitekstin lisäksi?

Varmaa on se, että tänne pamahtaa meikkiarvosteluja, kuten youtubeenkin olen niitä laittanut. Todennäköisesti täällä tekstimuodossa tullaan näkemään tietoa sellaisista tuotteista, jotka ovat jo ajat sitten vilahtaneet youtuben puolella, mutta myös uusia asioita. Meikkien, turhamaisuuden ja muun lisäksi kaipaan paikkaa, jonne kirjoitella elämästäni, tuntemuksistani, vaatteista sekä niistä kirjoista ja elokuvista, jotka herättävät sisälläni tuntemuksia. Blogissa tullaan siis näkemään kosmetiikan rinnalla sulassa sovussa esteettisiä kirjakuvia, joita olen asetellut 1000 tuntia aamuisin vain, jotta saisin sanottua jotakin kirjasta kuvan kera. Puheenaiheeksi tulee myös vahvasti nousemaan se, uuu niin pelottava, kehopositiivisuus ja oman itsensä hyväksyminen.

Ulkoisten asioiden lisäksi siis pääsette raaputtamaan hieman pintaani syvemmälle, että kuka olen, mitä tunnen ja miksi olen nyt sellaiseksi kasvanut kuin olen.

Jos Habbohotelliviite sai sinut edes vähän hymähtämään tai edes ärsyyntymään, niin hyvä! Sen lupaan, että tämä blogi ei tule tulevaisuudessa varmaankaan jättämään monia tunnerintamalla kylmäksi, koska vaikkette ihastuisi juttuihini tai olisi niistä samaa mieltä, toivottavasti edes ärsyynnytte. Ottakaa kukkahatuistanne ja foliopäähineistänne tiukka ote tai teipatkaa ne vaikka leukanne alle kiinni, sillä nyt mennään.

Follow my blog with Bloglovin  -Mari